Mä voisin rustaa vähä tähän postauksee luovuttamisesta..
mä eilises postaukses kerroin mun työssäoppimisesta.ja siitä kuinka mua jännittää. mä menin sit illalla nukkuu... No näin sitte yöllä siitä t.oppimispaikasta painajaista.. ei siitä kun menen sinne vaan siitä että epäonnistun kaikessa. En oikein sitte saanu unta..
"kello on 2:45, olen hereillä...
kello on 3:20, olen hereillä...
kello on 4.26, olen edelleen hereillä..."
en sitte oikee saanu unta.. kello 05:50 herätys... yritän sulkea silmät.. ei siitä mitään tuu.. jossain vaiheessa kumminki olin nukahtanut ja havahdun siihenn kun herätyskelloni soi... suljen sen.. menen takaisin maate hetkeksi no kymmenen minuuttia myöhemmin veljeni herätyskellokin soi ! nyt on pakko nousta! nousen ja ala valmistautua töihin... Ulkona on todella kylmä ja ketään näy missään.. katoan todellisuudesta laittamalla kuulokkeet korville kun kävelen...
"ashley beibi.. you make me... "
Työpaikka häämöttää.. todellisuus palaa.. astun työpaikalle sisälle... meinasinn kääntyä takaisin.. olin kyynel silmäkulmassa.. mut ohjataan johonkin pukukoppiin.. sanotaan vaan nopeesti jotain... en taajunnut puoliakaan... puen vaatteet.. itku siinä meinaa tulla... :c soitan äitille... ainoalle tukipilarilleni.. itken ja hoen lausetta:
" mä haluan pois, mä haluan pois..."
äiti sanoo että
"sä pystyt siihen.. kokoo ittes... se on alku jännitystä... pyyhi kyynelees.. pää pystyyn !"
menin peilin eteen pyyhin kyyneleeni ja kokoan itseni.. ! en voi menettää mitään !
kävelen vähin äänin keittiölle...!
ihmiset ottivat mut hyvin vastaan olin todella hyvä! en ollutkaan niin huono, en epäonnistunutkaan ! päässäni on sana : onnistuit!
 |
| !Mene edeltä, kyllä se jää kantaa Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan! |
: ) tiesin että onnistut <3 :) oot vahva ja toi kertoo miten kannattaa vaan mennä vaikka kuinka pelottaisi.. hyppy tuntemattomaan voi olla pelottava mutta palkitseva ;)
VastaaPoista